Hauskaa seurata kun kulttuurieliitti ja ehdoton totuus käy debattia. Helsingin juhlaviikkojen väistyvä johtaja Risto Nieminen jättää Suomen Kuvalehdessä testametin jossa hän täräyttää melko suoraan sen tosiasian, että kulttuuriin jaetaan rahaa instituutioille sisällön sijaan. No opetusministeriö ja subventoidut teatterit HKT:n Sarkola etunenässä tietysti väittävät Niemisen olevan väärässä. Tälläisenä riippumattomana tuottajana on mielenkiintoista seurata yleensäkin keskustelua kulttuurirahoituksesta. Tuppaa olemaan niin, että taidelaitoksilla takki aukeaa ihan liian helposti siihen oletukseen, että verrattuna vapaaseen kenttään heidän tuotantonsa ovat omaa luokkaansa myös taiteellisesti. Kyllä se on niin, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Se mitä on sisällä on ihan jotakin muuta.

Ehtotus: Samalla lailla kuin vaikkapa urheilussa valtion ja kuntien tukemat teatterit voisivat tehdä vapaiden ryhmien kanssa farmisopimuksia, jossa oman talon leipiintyneitä "pelaajia" päästettäisi suurempiin rooleihin farmiteattreihin. Vastaavasti farmiteattereista voitaisiin nostaa isoon taloon kvasiosaamista; laulua, tanssia jne. Farmi toimisi muuten omalla budjetillaan, mutta saisi tarvittaessa "kasvatta- / siirtojarahaa" ja saisi vierailijalleen palkanmaksajan muualta kuin apurahoista, jotka näin ollen jäisivät taloille jaettavaksi.

Tommyyn. Torstaina nähdään, torstaina rokataan!

Kesä jatkuu kauniina ja pieni huili on paikallaan. Töihin kuitenkin palaillaan jo yleisesti ja torstaina jatkuvat esityksetkin taas. Mikäli sama meininki jatkuu, tulee moni yllättymään. Bändi soittaa entistä tiukemmin ja esitys etenee kuin juna. Ei muuta kuin Peacockiin! Mikä on hienompi tapa palata arkeen kuin käydä katsomassa jotakin jota ei ole vielä nähnyt? Allekirjoittaneelle on ollut upeinta tavata suomalaisia The Who faneja, kohta viisikymppisiä ukkoja ja akkoja, jotka ovat tulleet kuuntelemaan nimenomaan jotakin mitä ei livenä liikaa kuule. Eräskin bändin t-paitaan pukeutunut kaveri: "Jumalauta! Kiitos!" Ja kahden käden voimakas puristus kertoi loput.

Menkööt muu kaikki...

Tättärää. Kaksi ennakkoa ja kaksi esitystä takana ja laimeasti sanoen yleisö on ollut tyytyväistä. Ja se onkin tärkeintä. Ehkäpä jotakin on tehty oikeinkin. Mutta jo siitäkin syystä jaksaa ihmetyttää, sattumaa vai ei, ettei oman kaupungin sanomalehti noteeraa Helsinki Rock Oopperan tuotantoja kulttuurisivuillaan lainkaan. Ilmoitusmyynissä ollaan aktiivisia, mutta toimituksessa ei niinkään. No, toki arvioinneissa tulee useinmiten löllisti köniin, mutta noteerattuna teos on olemassa ja katsoja voi tehdä päätöksensä - menenkö vai en. Aika tärkeää, kun tehdään riippumattomia tuotantoja ilman suoranaista veroeuroapua! Kiireet, resurssit ja priorisointiko syynä, vaiko asenteellisuutta? Välillä tuntuu siltä, että kokonaisuus ja teoksen merkitys jää joidenkin henkilöantipatioiden alle. Luulenpa, että Samae Koskinen ja PMMP:n tytöt Tommy - ensemblessa, niin tilanne olisi toinen.

Se siitä. Me vedetään ilolla niille jotka paikalle saapuvat. Loistavan Tommy - bändin rumpali numero yksi, Mikko Siren soitti eilen viimeisen vetonsa ja häippäsee työpaikalleen Apocalyptican rumpupattereiden taakse. Niinikosken Risto tulee kuitenkin tilalle. Eli mätkettä riittää kyllä.

Tälläisiä tänään,

Ensi-ilta on nyt takana ja esitykset alkakoot. Hieno ilta muodostuikin keskiviikosta. Esitys meni hyvin ja yleisö oli mahtavaa. Enskaribileiden jälkeinen pelottava seuraava päiväkin alkaa olla takana, joten huomenna jatketaan.

Kiitokset vain ihan jokaiselle projektin jäsenelle!

Tämä on hienoa hommaa.